[säv. Pesola-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Pesola-Hanhiniemi-Kivikangas-Valkama & Kallioniemi]
Kai mä tästäkin toivun
kai mä tokenen
vaikka sorruin uneksimaan
hölmön pojan unelmaa
Kun onni kääntyy
tai loppuu kokonaan
kun haarhaan astuu
silloin viimeistään on omillaan
ja silloin ratkaistaan
noustaanko vai vajotaan
pinnan alle kokonaan
vai ylös henkee haukkaamaan
Haavaan arven kasvatan
nahkan vanhaa vahvemman
Kai mä tästäkin toivun
vaikka tapahtuneet hävettää
kai mä tästäkin toivun
joskus vain ote lipeää
säle suksi jäätyy
paakkuiseksi pohjastaan
kuinka houketteleekaan
jäädä ladun laitaan istumaan
Haavaan arven kasvatan
nahkan vanhaa vahvemman
Kun onni kääntyy
tai loppuu kokonaan
kun haarhaan astuu
silloin viimeistään on omillaan
ja silloin ratkaistaan
noustaanko vai vajotaan
pinnan alle kokonaan
vai ylös henkee haukkaamaan
Kai mä tästäkin toivun
kai mä tokenen
kai mä tästäkin toivun