|
[säv. Pesola-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]
Onko mitään, turhanpäiväisempää kuin kohoava pulssi valtimon Onko mitääm, turhanpäiväisempää kuin mantereet ja meren saaret on
Sitä turhuudessa tuskin mikään päihittää, kun jopo lähtee ja musta vana jää
Tai ehkä sentään se, kun silmistäsi silmiin mun pitkään viipyilevä jälkikuva jää Joo, ilman muuta se, kun silmistäsi silmiin mun ihmeen pitkään viipyilevä kuva jää jälkikuva jää
Onko mitään turhanpäiväisempää kuin se et' vuodenajat vaihtelee kuin ajatus, mi harhailee, tai vaikka purjehdus tai napajäätiköitten tutkimus
Mä luulen ettei kukaan yhtä turhaa työtä tee, kuin kaunis tyttö, kun se ohi kävelee
Mä päiväkausiks' vaikutun, kun silmistäsi silmiin mun pitkään viipyilevä jälkikuva jää totisesti vaikutun, kun silmistäsi silmiin mun ihmeen pitkään viipyilevä kuva jää jälkikuva, jälkikuva jää
|