[säv. Pesola-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]

Ei oo paljo välii ootko kissa, ootko hiiri
kun sä juokset minkä pääset
Eihän sill' oo välii, kun sä juokset minkä pääset
ootko koira, ootko vuoristosusi

kumpi ajaa kovempaa

Kumpi ajaa kovempaa kumpi kumman kiinni saa
kumpaa karkuun laukataan, vapautta vai vankilaa
onks se nälkä vai, onks se pelko vai
mikä onkaan se kiima, kun juoksuttaa
juoksuttaa sua

Viisaat istuu varjossa ja kasvaa sammalta
eikä ammu kohti seriffii tai apupoikia
jotka hilluu niinkuin psykoosissa kiitoradalla
ja leikkii merirosvoleikkii kakka housuissa

Kumpi ajaa kovempaa

Kumpi ajaa kovempaa kumpi kumman kiinni saa
kumpaa karkuun laukataan, vapautta vai vankilaa
onks se nälkä vai, onks se pelko vai
mikä onkaan se kiima, kun juoksuttaa
juoksuttaa sua ja juoksuttaa mua
juoksuttaa

[säv. Hanhiniemi-Pesola san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]

Mikäs vaaria naurattaa, sen lapsenlapset siltä kyselivät niin
Ne kävi siltä sitä tivaamaan, ku me aidan yli juteltiin
Mikäs vaaria naurattaa, kun sillä hymynkare nousi suupieleen
Se vastas: "Tuli vain mieleen..."

Se oli mulle ystävällinen, teki helpoksi mun kotiutumisen
Koskaan oikein kiitellyt en, mitäs näistä: kesken komennusmiesten
Nyt se tuli sit' mieleen
kun heinä keinun alla kasvanut on ja vanha jätkä siitä lähti lepohon

Tuli vain mieleen, jotain kerran elettyä, niinpä niin
Tuli vain mieleen, se eksyäksemme kun retkeiltiin
Tuli vain mieleen, se hymyili ja silmiin katsoi mua
- Sain niinkuin luvan hetken ajatella sua

Tuli vain mieleen...

[säv. Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]

On ihan tavallinen yö
on ihan tavallinen yö
Virtanen kadulla kävelee

On ihan tavallinen yö
on ihan tavallinen yö
Järvinen kadulla kävelee

On ihan tavallinen yö
Virtanen kadulla kävelee
Virtanen kulmaa lähestyy
Järvinen kuulee askeleet
Järvinen kulmaa lähestyy
Virtanen kuulee askeleet

[säv. Pesola-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]

Sun silmäs' ovat safari mun
yhä syvemmälle uskaltaudun
sokeana luotan, et' sä opastat mua
ettei mitään pahaa voisi tapahtua

Meren liikettä mä kai varastoin
suojeluksessasi näin navigoin
samoon suuhun sivemmälle, sinua päin
tälle matkalleni jäin, vaikken kauas enää kaipaa

Mä matkusta, mä matkustan
jäniksenä ruumassa tän paatin vuotavan
ja kuoppainen on kyyti sen

Sun sylissäs ois sijani mun
mutta mua virta vie mä pois ajaudun
Taas unessasi olet unessani
Tulkoon viimein valkeus ja uni todeksi

Sun näkysi mut näkemään saa
hetken ja sen kuinka hetkessä se katoaa
siitä jälkee jemmaan sisimmässäin
Tälle matkalleni jäin, vaik' en kauas enää kaipaa

Mä matkustan, mä matkustan
jäniksenä ruumassa tän paatin vuotavan
ja kuoppainen on kyyti sen
Kuoppainen on kyyti
Mä matkustan, mä matkustan
ja vaikka nurkkaan pimeimpään mä muka piiloudun
mä matkustan
oudosti se onnentunne aina löytää luokse mun

Mä matkustan...

[säv. Kivikangas-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]

Mähän oon nähnyt ton ennenkin
mut' silloin sisältä päin
Oon nähnyt ton aika läheltä
Mähän oon nähnyt ton ennenkin
ton mitä just näin
En enää nähdä välitä

Mä kävelen pois, pois tilanteesta
turhasta pois, tärkeempää päin
Mun reittihän vois' käydä toisinkin päin
Kuinka monta kertaa tielleni jäin

Mehän oltais just omiaan
romanttiseen komediaan
kilpaa juonen kanssa ontumaan
Kelpo joukkoa, tosiaan
sekoilemaan, naurattamaan
Ei jatko-osaan milloinkaan

Mä kävelen pois, pois tilanteesta
turhasta pois, tärkeempää päin
Muin reittihän vois' käydä toisinkin päin
kuina monta kertaa tielleni jäin
kuinka monta kertaa jäin

Oikeestaan oon hyvilläni, kun mä huomaan sen
Et' aivan kaikkeen enää kiinni jää ja juutu en

Mä kävelen pois
pois tilanteesta

Mä kävelen pois...

[säv. Pesola-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]

Onko mitään, turhanpäiväisempää
kuin kohoava pulssi valtimon
Onko mitääm, turhanpäiväisempää
kuin mantereet ja meren saaret on

Sitä turhuudessa tuskin mikään päihittää,
kun jopo lähtee ja musta vana jää

Tai ehkä sentään se, kun silmistäsi silmiin mun
pitkään viipyilevä jälkikuva jää
Joo, ilman muuta se, kun silmistäsi silmiin mun
ihmeen pitkään viipyilevä kuva jää
jälkikuva jää

Onko mitään turhanpäiväisempää
kuin se et' vuodenajat vaihtelee
kuin ajatus, mi harhailee, tai vaikka purjehdus
tai napajäätiköitten tutkimus

Mä luulen ettei kukaan yhtä turhaa työtä tee, kuin kaunis tyttö,
kun se ohi kävelee

Mä päiväkausiks' vaikutun, kun silmistäsi silmiin mun
pitkään viipyilevä jälkikuva jää
totisesti vaikutun, kun silmistäsi silmiin mun
ihmeen pitkään viipyilevä kuva jää
jälkikuva, jälkikuva jää